lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kesäisiä hetkiä...



 Keväiden Raisu- iskä (Puurattaren Poutahaukka) kävi torstaina perheensä kera täällä Nereaneitolassa. Kovasti Raisua harmitti olla pihalla, kun ikkunasta kuului merkillisiä ääniä sisältä. Raisun odotus kuitenkin palkittiin, kun hän sai ensimmäisen kerran tutustua poikaansa - tulevaan leikkikaveriinsa Topiin.
Kovasti oli isäpappa kiinnostunut pojastaan ja ystävällisesti suhtautautui pieneen miehenalkuun. Ihan hiukan Topia jänskätti ison ja vanhemman tapaaminen, mutta vain vähän - pian sitten jo rohkeasti tassuteltiin pihalla iskän kanssa :)
Molemmille toivottavasti jäi hajujälki muistiin ja se sitten tunnistetaan, kun Topi vajaan viikon kuluttua lähtee Raisun matkaan kohti Lahtea....




 Lauantaina oli pitkästä aikaa hieman kesäisempi keli. Aurinkokin pilkahteli, lämpömittarissa 18 astetta - ilma tuntui jopa lämpimältä. Niimpä pariinkin otteeseen vietettiin aikaa pihalla.


 Vauhti on aivan päätä huimaavaa - harvoin kolmikko osuu enää samaan kuvaan. Useimmiten joku ennättää jo singahtaa kuvaruudun ulkopuolelle. Aamupäivästä kuunneltiin, kun joku hakkaili puita kauempana, linnut sirkutteli puissa, oravakin hyppeli sireenipuskassa- sitä ihmeteltiin hetki yhdessä Tiida-mamman kanssa. Aamupäivällä kaksi Keväistä päätti myös ahtautua pieneen koloon puupinossa, joka on kasattuna terassin taakse. No eihän sieltä sitten tultu pois perittäen, vaan tarvittiin ihmisapua.


 Iltapäivällä samainen kaksikko suuntasi oitis hännät vipottaen kohti piilopaikkaansa - yllätys oli suuri, kun pentuaita estikin aikeet :) - mutta hännät itsevarmasti pyllynpäällä sitä tassuteltiin kuitenkin kohti terassin taustaa...


 Tutkimusretkiltä löytyy useimmiten myös aarteita... sitten kiidetään entistä lujempaa ettei vaan kaveri ehdi aarretta varastaa...


 Aarteen voi jemmata myös pienen tassun alle... ja näyttää viattoman söpöltä hämäykseksi...


 Nurmikolla on kiva leikkipainia - veljekset antaa tyylinäytteen....


 Kunnes siirrytään etsintäleikin pariin.....


 Ihan varmasti täällä on jotain....


 Toki Tiida-mamman luona käväistään säännöllisin väliajoin...



 Äidinrakkautta <3


 "Sä olet mamma niin ihana, mä annan sulle pusun"


 Sitten harjoitellaan mamman opastuksella ympäristön tarkkailua....


 Kevätkolmikon vauhti alkaa kyllä aina jossain vaiheessa ulkoilusessiota hiipua ja unihiekka hiertää silmissä - olisi päikkäreiden aika...


 Tiida nauttii kesäisestä päivästä...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti