sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hui kauhistus - lunta, kylmää, märkää, valkoista - Helisevät 4- viikkoa ulkoilee


On aika tutustua talveen




 Helisevät saavuttivat eilen 4 viikon iän. Päivän kunniaksi oli satanut kiva lumikerros peittämään loskakuraisen pihamaan. Nanouk toki ensin varmisti, että ympäristö on varmasti Heliseville sopiva, kun kertoilin, että kohta lähdetään pihalle koko joukko hulisemaan.


 Siinäpä sitten kanniskelin kahdeksan pentusta pihalle ihmettelemään. Tassun alla tuntuikin kylmältä, märältä, oudolta - hui kauhistus!


 Pojat 2 & 4 pysähtyivät hetkeksi miettimään. Pian tassut saivat kuitenkin jälleen vauhtia aikaan


 Tyttöjen 5 & 7 tyylinäyte..


 Maha maata viistäen eteni parkkipoika lumessa - kyllä tästä selvitään- asenteella...


 Joku päätyi kurkistelemaan - eihän näitä erota, kun pelkän nassun näkee - tämä kurkistelija voi olla poika 1 tai 2 tai sitten tyttö 8


 Nanouk-mamma esitteli miten ihanaa on pyöriä lumessa - lapinkoiran riemuhetki - onnellista!


 Helisevillä tuli myös toisenlainen ajatus mieleen - jos vaikka välipalaa saisi... tytöt 5 & 8


 Nanouk- mamma lähti omille bisneksilleen ja Helisevät jäivät pyörimään pihalle keskenään


 ... ei haitannut - reippahasti kävi siltikin tassuaskeleet


 Tyttö 5


 Poika 4


 Poika 1 & 6 sekä tytöt 3 & 7


 Tyttö 5 takana sekä pojat 2 & 4


 Poika 2 & tyttö 5


 Pojat 1 & 2


 Tyttö 7





Kovin pitkää ei ensimäinen ulkoilu kestänyt. Vilu alkoi värisyttää turkkia, tassut palella. Hetken jaksoivat sisällä nuokkua hereillä, sitten uni voitti suuren seikkailun jälkeen.

Pojat 1 & 4
Tyttö 3
Tyttö 7

 Tyttö 5 kaivautui Nanouk -mamman karvoihin lämmittelemään - suloisia unia!




Neliviikkoisilla pennuilla on kyltymätön halu kaikkeen uuden tutkimiseen. Lepohetken jälkeen ne pursuavat energiaa. Pentuhuoneen ovi auki - hei se jäi auki! Nyt mennään...


 Tervetuloa vaan meidänkin puolelle - toivottelee Iivari- kisulimme...


 Pieni käväisy pentuhuoneen ulkopuolella. Kaikki muut paitsi yksi palasivat takaisin tuttuun ja turvalliseen paikkaan uinailemaan. Tämä yksi rohkelikko - aavistan Hulina - jäi unituhisemaan "vallatulle alueelle". Viereen löytyi Nere-isoäiti, jonka päätti toimia unenvartijakoirana.


 Ja tulihan sieltä Onni-kissakin hiippaillen paikalle - uteliaasti




"Sulje silmät pienoinen, uinu onnen unta.
Suuri on ja ihmeinen onnen valtakunta.
Kun sa suureks vartut vain
mailla aavain aukeain
kerran lapsein lahjaks saat
nää laajat Lapin maat." - Lapin äidin kehtolaulusta



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti