torstai 12. maaliskuuta 2015

Nereaneidon Haaveen Onni, "Vili" poropaimennuksessa


Poropaimennustesti hyväksytty ja kunniapalkinto -
päivän paras uros 7.3.2015

Onnea Vili & Maria -
olette loistaneet!


kuva Maria Nisu

Poropaimennusleirillä ja välillä lampaillakin:

kuva Tiina Ahonen

kuva Tiina Ahonen

kuva Tiina Ahonen

kuva Maria Nisu

Poropaimennustestipäivä:

kuva Tiina Ahonen


kuva Maria Nisu

kuva Tiina Ahonen

kuva Tiina Ahonen

kuva Maria Nisu

Nereaneidon Haaveen Onni, "Vili" Poropaimennustesti hyväksytty kunniapalkinnon kera - päivän paras uros.
Onnelliset Vili & Maria :)

kuva Aino Karilas


"Oltiin Vilin kanssa poropaimennusleirillä ja -testissä. Testi läpäistiin helposti ja Vili sai paljon positiivisia kommentteja. Rohkea, vahva, maltillinen ja lupaava koira. Tekee hyvin yhteistyötä ja on kuulolla, vaikka omaa suuren "moottorin". Omaa erinomaisen laumanlukutaidon ja osaa kiertää laumaa. Myös lampaita Vili onnistui paimentamaan. Oon aikas ylpeä" - Maria -



TESTITULOKSET: 





Näin Maria kertoo Vilin paimennusreissusta....


Vilin Poropaimennusreissu

Pellon Saajománnussa

4.-7.3.2015

   Olimme saapuneet edellisenä iltana perille mökkiimme muun porukan mukana ja aamulla lähdimme kohti Ahti Mustosen ja Minna Mäntyranta-Mustosen porotilaa Saajomannua. Leirin kouluttajana toimi Minna, joka odotti meitä pihalla, kun saavuimme paikan päälle.
  Vili eli virallisesti Nereaneidon Haaveen Onni, pääsi ensimmäistä kertaa pohjoiseen ja näkemään poroja. Vili on 3-vuotias uros ja lypsykarjatilan koira, joka on ollut koko ikänsä maatilan töissä mukana. Vili osasi olla vain innokas, kun taas omistajaa taisi jännittää. Aluksi kävimme läpi leirin suunnitelmaa ja käytännön sääntöjä. Tyhmiä kysymyksiä ei ollut ja yhtään ei tarvinnut jännittää, sillä neuvoja sai hyvin kouluttajalta, joka oli koko ajan hommassa mukana. Eväitä saimme syödä pihassa olevassa rakennuksessa, missä teimme oikein ruokaakin.
   Ensimmäinen kosketus poropaimennukseen oli hyvin mielenkiintoinen. Saavuimme aitaukseen pitkän liinan kera, mikä kylläkin aika nopeasti otettiin pois, kun saimme varmuuden Vilin käytöksestä. Vili oli selvästi kiinnostunut uusista otuksista, joita poroiksi kutsutaan, ja tiesi, että nyt tehdään jotain kivaa. Aloimme kulkea yhdessä porojen ympärillä, ja ainoat asiat mistä piti välillä koiralle huomauttaa, olivat hetkittäin liika innokkuus ja merkkailu. Vili kulki melkein koko ajan edessäni tai vierelläni, se teki työtä itsevarmasti poroja tarkkaillen ja niitä liikkeelle painostaen, mutta välillä piti mennä itse antamaan tukea, kun poro jäi epäilemään liikkumistaan. Muutaman kerran Vili otti spurtin porojen perään, mutta tiukalla käskyllä jätti porojen ajon heti. Kuulemma kyseessä oli kuuliainen koira. Asia minkä Vili on oppinut naudoilta, on muodostaa painetta, jos nauta ei liiku. Samaa se koitti poroille, mutta niille täytyykin antaa enemmän tilaa, ja tätä Vili ei alkuun ymmärtänyt. Pari kertaa Vili joutui väistämään vastaan kääntyvää poroa, mutta takaiskuista huolimatta se jatkoi työskentelyä. Saimme siis hyvin poroja liikuteltua kiertäen ja vaatien. Vili on kuulemma vahva uros jolla on suuri moottori, eli se ei heti väsy.
   Toisella kerralla saimme Vilin kanssa työskentelykavereiksi Kati Niemisen ja Hilun (Omituinen Hallahiippo). Hilun epävarmuus väistyi, kun se pääsi Vilin kanssa paimentamaan ja samoin Vili sai lisää puhtia ja varmuutta Hilusta. Ystävysten tiimityöskentely toimi ja saivat porot rauhallisesti liikkeelle haluttuun suuntaan. Oli hyvin mielenkiintoista huomata kuinka koirat lukevat toisiaan ja porolaumaa.
Päivän päätteeksi ruokimme porot ja lampaat.
  Toisena päivänä menimme taas Minnan porotilalle jatkamaan leiriä. Vili ja Hilu toimivat yhä hyvin yhdessä, joten jatkoimme samalla kokoonpanolla harjoituksia. Hilu oli yön aikana kerännyt varmuutta huomattavasti ja sai välillä yksinkin poroja liikkeelle, kun Vili meni naisten tuoksuissa aitauksen laidoilla. Kun sain Vilin komennettua takaisin töihin, jatkui koirien yhteistyö. Teimme samoja harjoituksia, ja koko ajan varmistui yhä enemmän omistajien luottamus koirien työskentelystä.
   Sitten päätimme mennä kokeilemaan lampaita Hilun kanssa. Hilu toimi hienosti jarruna päästämättä yhtään lammasta ohitse ja Vili ei antanut kenenkään jäädä jälkeen. Yhdessä kohdassa lampaat lähtivät tieltä sivupolulle syömään rehupaalia, mutta saimme ne koirien avustuksella takaisin tielle ja matka jatkui.


    Iltapäivällä Vili sai kaverikseen porokoirapentu Tyynen poroaitaukseen. Vaikka oli uusi ja nuori kaveri matkassa, työnteko onnistui hyvin ja porot liikkuivat. Tyyne sai otettua mallia Vilistä, vaikka tuntuu, että sillä oli jo homma aika hyvin hanskassa. Pientä varmistelua kuitenkin sai. Parivaljakko teki sen verran intensiivistä työskentelyä, että pennun takia työnteko lopetettiin aika nopeasti, ettei väsy liikaa.
   Vilillä ei vieläkään tullut väsymys vastaan, vaan seuraavaksi mentiin taas lampaille Mantan (Vasiten Aivan Nokko) ja Stidin (Nutukas Stidi) kanssa. Tästä reissusta jäi mieleeni se, kun annoin Vilin tehdä lopussa ihan oman päänsä mukaan. Vili lähti pihaa kohti karanneiden lampaiden perään ja pysäytti lauman ja piti sen kasassa ja alkoi tuoda sitä minua kohti kun huutelin lampaita aitausta kohti. Yksi lammas jäi paikalleen ja Vili haukkui ihan sen korvanjuuressa, mutta kun se ei liikkunut, tökki Vili lammasta kuonollaan ”Menes nyt siitä”. Lammas totteli ja Vili sai lammaslauman kuljetettua minun perässäni aitaukseen. Olin ihan ihmeissäni, että mitä juuri oli tapahtunut.
 Leiri loppui porojen ja lampaiden ruokintaan ja loppuyhteenvetoon.
  Perjantai oli vapaa poroista. Vili, Hilu ja Stidi nauttivat silloin auringonpaisteesta, järven jäästä ja hankikannosta. Olimme siis lenkillä. Vili sai ainakin hieman purettua energiaa seuraavaa päivää varten, kun oli tiedossa poropaimennustesti.

  Lauantai-aamuna saavuimme myrskyisessä ja lumisateisessa säässä Saajománnuun poropaimennustestiin. Vili oli neljäs testattava. Vuoro saapui, samoin me saavuimme aitauksen ulkopuolelle tervehdittäväksi. Siitä siirryimme pitkän liinan kera aitaukseen, jonne saavuttuaan Vili havaitsi heti porot ja keskittyi niihin, mutta osasi olla rauhassa, toisin kuin ohjaajansa. Alkujännityksen jälkeen saimme ottaa liinan pois ja Vili pääsi kunnolla töihin. Vili pysyi hyvin rauhallisena, mutta vahvana persoonana. Vili painosti porot liikkumaan olemuksellaan ja sopivasti haukkuen. Missään välissä ei ollut vaaraa porojen perään juoksemiseen tai turhaan jahtaamiseen, osittain siksi, kun ohjaaja piti koiraa jopa liikaakin ”otteessaan”. Vili ei päässyt kunnolla näyttämään omia ajatuksiaan tämän takia, mutta yritystä oli. Vili alkoi kiertää laumasta karannutta poroa, mutta liiallisen rauhoittelun tuloksena se jäi odottamaan lisäneuvoja minulta, mutta saimme sen sitten yhdessä takaisin laumaan. Saimme kuitenkin arvostelussa paljon positiivisia kommentteja, kuten meidän toimiva yhteistyö. Vili on hyvin totteleva, mutta jos antaisin enemmän löysää, se osaisi käyttää myös omaa päätään. Sillä on taipumusta lauman kiertoon ja erinomainen laumanlukutaito, sekä se on kiva, rohkea, vahva ja lupaava uros, joka voisi toimia työkoirana.  Vili valittiin päivän parhaaksi urokseksi.
 On hieno huomata, että voin Vilin avulla paimentaa nautoja, lampaita ja poroja, vaikka ovatkin kaikki omasta mielestäni eritavoin paimennettavia. Naudat vaativat paljon enemmän painostusta ja ne ovat herkästi leviävä lauma, joten siinä on yhdelle koiralle vaativa työ pitää lauma kasassa. Porot ja varsinkin lampaat taas pysyvät herkemmin laumassa, mutta yhtälailla ne tarvitsevat nopean ja valppaan paimenkoiran.

Suosittelen lämpimästi tätä uusittua taipumustestiä, sillä siinä ajatellaan myös porojen ja koirien hyvinvointia. Poroja ei jahdata päättömästi vaan koirat pidetään hallinnassa ja silloin myös koirat ovat turvassa. Maltti on valttia. Alussa kaikki koirat ovat liinassa ja siinä seurataan koiran reaktiota poroja kohtaan. Jos koira on hallinnassa, liina tiputetaan maahan ja katsotaan miten homma etenee. Lopuksi jos koira on pysynyt maltillisena, voidaan liina irrottaa kokonaan, jolloin nähdään parhaiten koiran paimennustaidot. Kuinka koira kiertää ja on kiinnostunut poroista, sekä osaako koira pitää lauman rauhallisena kulkiessaan. Ja tietysti se, osaako koira tehdä työtä jota siltä odotetaan.
 Rohkeasti kaikki mukaan kokeilemaan millainen paimen sieltä kotoa löytyy. Neuvoja saa kun kysyy ja joskus ilman kysymistäkin. Itsekin epävarmana ja jännittyneenä lähdin, enkä kadu lähtöäni ollenkaan. Hieno kokemus kokonaisuudessaan!

Maria Nisu & Vili








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti